Mitä meidän ryhmässämme tapahtuu? Mistä lapset ovat kiinnostuneita tällä hetkellä?
Pedagogisiksi dokumentit
muuttuvat kun valokuvien, videoiden ja muiden dokumenttien äärelle pysähdytään
yhteiseen keskusteluun ja tulkintaan ja tämän uuden tiedon ja ymmärryksen
avulla kehitetään, arvioidaan ja suunnitellaan tulevaa toimintaa.
Alussa esitetyt kysymykset
saattaisivat siis aloittaa suunnitelmallisen pedagogisen dokumentoinnin
prosesiin. Saadakseen kysymyksiin vastauksen henkilöstö voi seuraavaksi kerätä
tietoa eri tavoin dokumentoimalla - lasten
touhuja ja piirustuksia valokuvaamalla, haastattelemalla lapsia tai leikkejä ja
keskusteluja ylöskirjaamalla. Seuraavassa vaiheessa dokumentteja tarkastellaan ja
niistä keskustellaan yhdessä. Mitä havaitsimme? Mitä vastauksia saimme? Mitä
arvelemme niiden tarkoittavan?
Kenties lasten leikeissä,
piirustuksissa ja keskusteluissa esiintyy toistuva teema – onko lapsilla
mielessä kenties paloautot tai autojen korjailu, toistuuko leikeissä ehkäpä
ajatus elokuvan tekemisestä. Lasten, kasvattajien ja mahdollisesti huoltajien
kanssa käydyissä yhteisissä keskusteluissa saatetaan tulla johtopäätökseen,
että ko. teemaa haluttaisiinkin tutkia lisää eri tavoin. Lasten kanssa
voidaankin tehdä esimerkiksi suunnitelmaa projektin aloittamiseksi, jolla kyseistä
ilmiötä voidaan käsitellä lisää.
Varhaiskasvatussuunnitelman
perusteissa pedagogista dokumentointia kutsutaan suunnittelun, toteuttamisen,
arvioimisen ja kehittämisen keskeiseksi työmenetelmänä. Kuten yllä kirjoitin, sen
avulla on mahdollista ottaa lapset ja huoltajat mukaan toiminnan arviomiseen,
suunnittelemiseen ja edelleen kehittämiseen, kun dokumenteista keskustellaan ja
niitä tulkitaan yhteisesti. Pedagoginen dokumentointi voikin toimia ns. siltana
menneen ja tulevan välillä.
Pedagoginen dokumentointi
on oiva tapa lisätä lasten osallisuutta. Sen avulla saadaan lisää tietoa
yksittäisen lapsen kiinnostuksen kohteista, kehityksestä ja oppimisesta.
Lapsiryhmän tasolla voidaan tarkastella vaikkapa ryhmän käytänteitä
osallisuuden näkökulmasta; onko meidän ryhmän säännöt esimerkiksi
ruokailutilanteissa tarkoituksen mukaisia ja tukevatko ne lapsen osallisuuden
toteutumista? Myös kasvattajien toimintaa voidaan havainnoida tai videoida –
millaista vuorovaikutuksemme on? Tuemmeko lasten osallisuutta omalla
toiminnallamme, otammeko huomioon lasten aloitteita?
Dokumentoitaessa on
tärkeää huomioida, että dokumentoija käyttää aina valtaa valitsemalla
dokumentoitavaksi tietyn asian ja jättämällä jotain muuta pois. Dokumentit
eivät siis kerro totuutta tapahtuneesta vaan ovat vain siivuja todellisuudesta.
Tämänkin takia on tärkeää, että ne, joita dokumentit koskevat, saavat esittää
oman näkemyksensä dokumenteista. Dokumentointia ei ole tarkoitus käyttää lapsen
osaamisen arviontiin tai epäonnistumisten esiintuomiseen. Aikuisdokumentoijalla
tulisi aina olla lempeä ja arvostava katse.
Dokumentoinnin ei
tarvitse olla lapsiryhmästä erillään tehtävää, vaan lapset voivat olla mukana
kaikissa dokumentoinnin vaiheissa. Lapset voivat esimerkiksi itse ottaa kuvia
mieluisista ja epämieluisista paikoista päiväkodissa ja yhteisen tulkinnan ja
johtopäätöksen kautta päästä vaikuttamaan ja kehittämään toimintatapoja ja
oppimisympäristöä.
Pedagogisesta
dokumentoinnista ja lasten osallisuudesta voi lukea lisää kehittämistehtävästäni Kehittämistehtävääni kuuluu myös tuotoksena Pedagogisendokumentoinnin opas varhaiskasvattajille, jossa on runsaasti erilaisia
pedagogisen dokumentoinnin toteuttamistapoja.
Kommentit
Lähetä kommentti