Lasten tunnetaitojen kehittämiseen ja harjoittamiseen on herätty varhaiskasvatuksessa viime vuosina. Olemme tiedostaneet, että tunnetaidot ovat tärkeä osa lapsen elämää, hänen kokonaishyvinvointiaan ja kaverisuhteitaan ja, että niitä voidaan harjoitella. Tunnetaitojen harjoitteleminen voidaan aloittaa jo vauvaikäisenä ja niitä voi harjoitella aikuisuuteen asti. Varhaiskasvatus on oiva paikka harjoitella tunnetaitoja, koska koulumaailma ja myöhemmin työelämä vaativat hyviä tunnetaitoja.
Ei voida olettaa, että lapsi omaisi syntymästään asti hyvät tunnetaidot. Jo pieni vauva hakeutuu vuorovaikutukseen aikuisen kanssa. Hän peilaa aikuiseen omia tuntemuksiaan tyytyväisyydestä kiukkuun ja aikuisen tehtävä on vastata kuhunkin tunteeseen. Näin jo vauvakin oppii, että asioilla ja tunteilla on seuraamukset ja reaktiot. Lapsen kasvaessa tunnetaitojen harjoittelu on tiiviimpää ja tavoitteellisempaa, mutta osana lapsen arkea.
Ajatellaan että jokaisen meidän tulisi oppia perustunteet, kuten ilo, viha, mielihyvä, suru, häpeä, syyllisyys. Tunnetaitojen opetteluun kuuluvat tunteiden nimeäminen, tunnistaminen, käsittely ja ilmaiseminen. Tunnetaitoja ei opita teoriassa ja neuvomalla, vaan niitä harjoitellaan arjessa yhdessä muiden kanssa vuorovaikutuksessa. Ei ainoastaan vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa, vaan lapset opettavat huomaamattaan myös tunnetaitoja toisilleen. Kuten esimerkiksi polkupyörällä opettelu vaatii toistoja ja tarvittaessa tukea apupyöristä, tarvitsee myös tunnetaitojen opettelu toistoa ja aikuisen tukea. Mitä isommasta ja hankalammasta tunteesta on kyse, sen enemmän se tarvitsee harjoitusta ja tukea.
Mihin me sitten tunteita tarvitsemme? Tunteet ovat meidän kompassimme elämässä. Ne ohjaavat meidän toimintaamme kussakin eri tilanteissa. Jos emme oikein ymmärrä tunteitamme, reagoimme tilanteissa enemmänkin alitajuisesti kuin tietoisesti. Tunteet tapahtuvat mielessämme mutta niillä on myös yhteys kehoomme ja ne saavat aikaan aistimuksia. Tunnekehoyhteys on kuin yhteys itseemme. Kun osaan tunnistaa, mitä minussa tapahtuu ja mitä tarvitsen, osaan kuunnella itseäni ja opin tuntemaan itseäni, asettamaan rajani ja täyttämään tarpeitani ja ottamaan myös toiset huomioon.
Tunne ei itsessään satuta toista, vain teot! Voidaankin ajatella, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Ei ole väärin tuntea erilaisia, jopa voimakkaitakin tunteita. Onkin tärkeää oppia tuntemaan ja kohtaamaan erilaisia tunteita, sillä sillä on merkitystä siihen millaisen reaktion tai teon kukin tunne meissä saa aikaan. Kun opimme tunnistamaan, ilmaisemaan ja käsittelemään tunteita ei ne voimakkuudellakaan saa vahinkoa aikaiseksi. Tätä harjoitellessa lapsi tarvitsee aikuisen tukea ja ohjausta, sillä harjoitteluvaiheessa tunne voi herättää voimakkaita reaktioita, kuten esimerkiksi pettymys tai suru lapsella voi purkautua ulos hyvinkin voimakkaasti.
Meillä varhaiskasvattajilla on tärkeä tehtävä tunnetaitojen
opettajana! Olemme peili lapselle, hänen opetellessaan tunteita. Tulemme tässä
kohdin hyvin lähelle myös omia tunteitamme ja se taas voi herättää meissä
ajatuksia ja tunteita laidasta laitaan. Myös lapsen tunteet ja reaktiot
herättävät meissä tuntemuksia. Meidän tehtävämme on tiedostaa lapsen
tunnetaitojen tärkeys osana lapsen elämää, käsitellä omia tunteitamme ja ohjata
sekä tukea lasta. Lapsen tunnetaidot ovat yksilöllisiä siinä missä muutkin
taidot. Joku lapsi tarvitsee paljon toistoja ja harjoitusta, kun taas toisella
taidon opettelu sujuu helpommin. Kun seuraavan kerran kohtaan työssäni lasten
kanssa sen hyvin kiukuttelevan tai hyvin omaehtoisen lapsen, voisin pysähtyä
hänen äärelleen ja miettiä, voisiko tämä lapsi harjoitella tässä kohtaa
tunnetaitoja ja kuinka minä lapseen ja hänen reaktioonsa suhtaudun sekä kuinka
voisin häntä tässä tukea. Saakoon tunteet viedä meidät elämän mittaiselle
seikkailulle!
Lue täältä lisää kehittämistyöstäni eskari-ikäisten tunnetaitojen tueksi!
Kommentit
Lähetä kommentti