Hannariitta Pääkkönen: Näemmekö metsää puilta?

Näemmekö metsää puilta?

Useisiin nyky-yhteiskuntamme hyvinvointihaasteisiin on löydettävissä tukea ja apua lähempää kuin uskommekaan: luonnosta ja luontoon perustuvista toimintamuodoista. Luonnon hyvinvointivaikutukset on todettu kiistattomiksi ja onhan ne tunnettu pitkään. Löytyisikö sieltä hyvinvointia jatkuvaan pahoinvointiin?

 Olemisen tila

Minä kuulun siihen ikäpolveen, joka on seikkaillut lähimetsissä, rakentanut majoja ja kiipeillyt puissa. Olen syönyt muurahaisenpissaa ruohonkorresta, kerännyt käpyjä ja sammakonkutua.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Nykyään seikkailen lähimarketissa, rakentelen lähinnä pilvilinnoja ja kiipeilen ainoastaan – noh, totta puhuen, en tällä aikuisen naisen kankealla varrellani enää missään. Pissa tuoksuu päiväkodin vaipoissa, kävyt ovat enimmäkseen ärsyttäviä haravoida ja pelkkä ajatusleikki sammakonkudun keräilystä aiheuttaa vilunväristyksiä. Yhteys luontoon on korvattu.

Meillä on enemmän kuin yhdelläkään sukupolvella aikaisemmin: viihdettä ja vapaa-aikaa sekä ylenpalttisesti rahaa, jota käyttää niihin. Miksi silti olemme kaiken tämän lisäksi, tai tästä huolimatta, epämääräisen tyytymättömyyden ja riittämättömyyden ympäröimiä? Jokaisella meistä on kuitenkin sisäsyntyinen tarve olla yhteydessä luontoon, mihin se sieltä katoaa tai minkä alle se hautautuu? Haaste tuleekin kenties siinä, että luonto onkin jotain mitä ei voi suorittaa, siellä täytyy siirtyä olemisen tilaan.

 Luonnon hyvinvointivaikutukset ovat kiistattomia

Kaikkein vahvimmin luonto hoitaa, kun luovutaan suorittamisesta. Unohda siis sykkeen ja askelmäärien tuijottaminen siitä uudesta rannetietokoneesta, sillä todistetusti ja tutkitusti sykkeesi ja verenpaineesi laskee, sama tapahtuu stressihormonitasoille. Sen sijaan, että vilkuilisit puhelintasi, katsele ympärillesi, sillä luonto vaikuttaa aivoissa kuin luonnollinen kipulääke, jopa valittaminen vähenee.

Ota pois vielä ne kuulokkeet, ja keskity luonnon ääniin tai ehkä jopa siihen äänettömyyteen, sillä tutkimusten mukaan luonto vahvistaa serotoniinin ja dopamiinin tuotantoa kehossa – aivosikin siis nauttivat. Jospa maitohappobakteerien syömisen tai juomisen korvaisitkin metsäympäristöllä, ja monipuolistaisit sitä kautta ihon ja suoliston mikrobikantaa ja parantaisit vastustuskykyä.

Lohdullista lienee meille kaikille elämän suorittajille myös tutkittu tieto siitä, että metsäympäristön vaikutus veren vasta-ainepitoisuuksiin voi säilyä jopa viikko siellä oleskelun jälkeen. Ei sinne ihan joka päivä tarvitsekaan varata sopivaa väliä kalenterista, jonka täyttävät jo pumpit, dancet ja mindfulnesit, puhumattakaan balancesta, tabatasta tai meditaatiosta.

 Mitä me oikeastaan tarvitsemme?

Aikuisten yhteiskunnan muuttuessa, myös lasten kasvuympäristöt muuttuvat: vapaan leikin ja ulkoilun määrä vähenee samaa tahtia kuin sähköisten ruutujen ja ohjattujen harrastusten parissa vietetty aika lisääntyy. Hyvinvointihaasteet eivät siis koske pelkästään meitä aikuisia, mutta onneksi myöskään luonnon hyvinvointivaikutukset eivät rajoitu pelkästään aikuisiin. Luonto hoitaa kaikkia tasapuolisesti, mennään siis yhdessä metsään – ihan kirjaimellisesti. Näin me ainakin teemme Pohjois-Pohjanmaalla Pyhäjärvellä, jonka varhaiskasvatuksessa halutaan entisestään kehittää luontokasvatusta ja siirtyä kohti vihreämpää arkea. Liity joukkoon, ja lue Green Care-toiminnasta ja luonnon hyvinvointivaikutuksista kehittämistyöstäni. Loppuun on koottu muutamia oivia harjoituksia lasten – ja miksei aikuistenkin kanssa tehtäväksi, jotta pääset heti kokeilemaan ja kokemaan, mitä kaikkea ihanaa luonto meille tarjoaa!