Marjatta Hirvelä: Minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa - ulkoilussakin!

Marjatta Hirvelä
Minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa - ulkoilussakin!

Sataako? Onko liian kylmä vai liian kuuma? Olemme kaikki kuulleet kootut selitykset sille, miksi sisäleikkiä ei juuri nyt voi jättää kesken tai kuinka tietokonepeli on kaikkein jännittävimmässä paikassa. Entä, jos kaikista näistä syistä huolimatta pakkaisimme eväät ja lähtisimme yhdessä luontoon retkelle?

Lasten ulkoilu ja liikuntatottumuksissa on suuria eroja. Usein erojen kerrotaan johtuvan eroista lasten luonteissa ja temperamentissa. Todellisuudessa useimmiten kyseessä on kuitenkin kotoa opittu malli. On tutkittu, että perheet käyttävät yhteiseen aktiiviseen tekemiseen arkisin aikaa alle puoli tuntia. Viikonloppuisin hieman enemmän. Yllättikö? Ainakin minut.

Ulkotoiminta tärkeässä roolissa varhaiskasvatuksessa

Nykyisin päiväkodeissa ja alakouluissa on lapsia, jotka eivät ole koskaan hiihtäneet tai luistelleet. Lapsia, joille metsä on ympäristönä yhtä vieras kuin vanhukselle nuorisomuoti. Osa lapsista pysyy pystyssä vain auratulla tiellä tai asfaltilla. Pieni lapsi ei pysty muutokseen itse. Aikuisella on mahdollisuus tehdä tilanteeseen muutos! Se on meidän velvollisuutemme kasvattajina niin kodeissa kuin varhaiskasvatuksessakin!

Tulevana varhaiskasvatuksen opettajana koen, että myös minä olen vastuussa. Varhaiskasvatuksessa pedagogista toimintaa suunnitellaan usein toteutettavaksi pääsääntöisesti sisätiloissa. Unohdetaan, että luonto, päiväkodin piha ja muu ympäristö toimivat oppimisympäristöinä siinä missä rakennetutkin tilat. Monet varhaiskasvatuspäivän toiminnot olisivat siirrettävissä myös ulkoiluun. Vain mielikuvitus on rajana toiminnan suunnittelussa!

Huoli ulkoilun vähentymisestä ja kasvattajien passivoitumisesta ulkoilussa innoittivat minut suuntaamaan opintoihini liittyvän kehittämistehtävän juuri ulkoilutoiminnan kehittämiseen. Kehittämistehtävänäni kokosinkin päiväkodille ideakansion ulkoiluun konkreettiseksi työvälineeksi kiireiseen arkeen ja pedagogisen toiminnan toteuttamiseen myös ulkoisissa oppimisympäristöissä. 

Vietetään yhdessä puoli päivää pihalla  

Lasten ulkoilun määrälle ei ole olemassa virallisia suosituksia. Ulkoiluun voi kuitenkin soveltaa virallisia liikuntasuosituksia, joiden mukaan lapsen tulisi liikkua kolme tuntia päivässä. Reipas ulkoilu ja kevyt liikunta muodostavat kaksi tuntia suositellusta kolmesta tunnista. Tunnustan. Itsekin unohdun välillä sisälle television eteen ja ajatus tuntien ulkoilusta tuntuu lähinnä raskaalta ja saavuttamattomalta.

Onko tämä se ajatusmaailma, jonka haluamme välittää lapsillemme? En usko kovinkaan monen vastaavan kysymykseen myöntävästi. Ja miksi vastaisimmekaan? Ulkoilun hyötyjä ei voi kiistää. Ulkoilu ja ympäristön näkeminen, kokeminen ja aktiivinen luonnossa tekeminen lisäävät niin lasten kuin aikuistenkin hyvinvointia monella tapaa. Luonnossa ihmisen mieli lepää ja fyysinen kuntokin kohoaa huomaamatta.

Oululaisissa päiväkodeissa ollaan omaksumassa uudenlaista oppimisympäristöajattelua ”Puoli päivää pihalla”. Tavoitteena on, että lapset ja kasvattajat viettäisivät puolet varhaiskasvatuspäivästä pihalla yhdessä oppien ja oivaltaen. Ajattelumallin taustalla on ajatus lasten kestävän ja liikunnallisen elämäntavan vahvistamisesta. Olisiko ”Puoli päivää pihalla” -oppimisympäristöajattelu yksi ratkaisu lasten liikkumisen ja ulkoilun vähenemiseen ja siitä johtuvien ongelmien ratkaisuun? Ainakin itse uskon niin!

Ulkoilua ilman suorituspaineita

Ulkoilun ei tarvitse olla suuri ponnistus. Kyse on pienistä valinnoista arjen keskellä. Valitaanko autokyyti kävelyn sijaan? Syödäänkö välipala tänään ulkona? Kannustetaanko lasta tutustumaan pihan rapakoihin vaikka vaatteet likaantuisivatkin? Kukapa ei muistaisi omasta lapsuudesta kuinka kurarapakot olivat paras juttu koko syksyssä! Säänmukainen vaatetus vain päälle ja rapakkoon!

Mitä kaikkea ulkona sitten voi tehdä? Vain mielikuvitus on rajana. Kaikille tutut fyysisesti aktiiviset leikit, pihatyöt ja esimerkiksi pyöräily ja mäenlasku ovat juuri sopivaa ajanvietettä ulkoiluun. Hyppynarulla hyppiminen on monelle lapselle mieluista puuhaa. Samoin kiipeily puistojen kiipeilytelineissä tai metsän puissa. Mieluisan leikin lomassa aika kuluu mukavasti ja luut ja lihakset vahvistuvat. Kuntokin paranee.

Tehdäänkö siis lapsillemme palvelus tulevaisuutta varten? Unohdetaan hetkeksi työkiireet ja tiukat aikataulut ja lähdetään lasten kanssa yhdessä luontoon! Otetaan mukaan eväät ja hengitetään raikasta kevätilmaa. Nautitaan auringon paisteesta. Joko kuulet pääskysten äänet?

Klikkaa tästä, jos haluat lukea enemmän ulkoilusta varhaiskasvatuksessa! (Tähän voisi sitten kai linkittää sen kehittämistehtävän?)

Marjatta Hirvelä. ULKOTILAT VARHAISKASVATUKSEN OPPIMISYMPÄRISTÖINÄ. 
Ideakansion kokoaminen ulkoilutoimintaan.