Maria Laaksonen: Käsillä voi puhua!

”KÄSILLÄ VOI PUHUA!”


Ihminen, ja varsinkin ihmislapsi, tarvitsee muita ihmisiä ympärilleen voidakseen elää hyvää elämää. Perustarpeiden lisäksi meillä on sisäsyntyinen tarve kommunikoida toistemme kanssa. Viestiä nälästä ja janosta, turvattomuudesta, kivusta, surusta, läheisyyden tarpeesta, välittämisestä, ilosta ja riemusta. Tähän me tarvitsemme kieltä.

Ilman toimivaa kommunikointia jäämme sivuun, passiivisiksi, näkymään vain osittain. Emme voi jakaa hetkiä, kertoa ajatuksiamme, toiveitamme ja tunteitamme. Emme kykene olemaan osallisia omassa elämässämme ja siinä sosiaalisessa toimintaympäristössä, jossa elämme.Ihmiset käyttävät viestinnässään ensisijaisesti puhetta, mutta jos puheen tuotossa tai kuulossa on häiriötä on löydettävä muita tapoja kommunikoida. 
Viittomakieltä puhutaan käsillä ja täydennetään eleillä, ilmeillä ja vartalon liikkeillä. Viittomakieltä puhuu maailmassa noin 70 miljoonaa ihmistä, kieli on erilaista eri alueilla. Suomessa viittomakieli on virallinen kieli ja sitä puhuu noin 8000 ihmistä.
Viittomakielestä saadaan viittomasanat tukemaan puhetta silloin kun tarvitaan välineitä viestintään. Niitä voidaan käyttää jo hyvin pienille lapsille ennen puheilmaisun kehitystä ja puheen tukena kielihäiriöisille lapsille. Viittomien käyttö ei hidasta puheen kehitystä vaan tukee sitä. Viittomat antavat visuaalisen tuen puheeseen, tämä auttaa hahmottamaan ja muistamaan sanoja paremmin ja niillä voidaan leikkiä eri tavoin, kuten puhutullakin kielellä. Tärkeimmän annin ne antavat vuorovaikutuksen, ymmärretyksi tulemisen ja osallisuuden toteutumiseen.
Viittomien opettelu lasten kanssa toteutuu laulujen ja leikkimisen parissa, toistolla ja mallintamisella varhaiskasvatuksen arjessa. Hauskaa ja innostavaa siitä saadaan yhdistämällä se lasta kiinnostaviin aiheisiin ja tekemisiin. Mediamaailmasta on löydettävissä suuri kirjo lapsille tarkoitettuja viitottuja satuja, lauluja ja työvälineitä, näitä voi myös aikuinen hyödyntää opettelussa.
Kaikkien kielten oppimisessa pätee sääntö ”vain harjoittelemalla oppii”. Uutta kieltä täytyy ”puhua” mahdollisimman paljon. Arjen toiminnoissa leikeillä, peleillä, loruilla ja yhdessä kokemalla edetään pikku hiljaa koko ajan suurempaan sanastoon. Parhaiten vauhtiin pääsee peruskurssilla, jolloin viittomien perusteet käydään läpi ja ryhdytään heti kerryttämään sanastoa.
Ottaessaan käyttöön viittomat puheen tukena varhaiskasvattaja saa rohkaisua ja voimaa opetteluun siitä, miten pienikin osaaminen lisää vuorovaikutusta. Pienet polut vievät suurempaan ja palkintona ovat yhdessä jaetut ajatukset sekä ilon ja onnistumisen pilkahdukset. Parhaimman esimerkin tähän antavat lapset, jotka ennakkoluulottomasti ja innostuen haluavat oppia uutta. Lapset keksivät nopeasti eri keinoja, miten uusia asioita voi hyödyntää, varsinkin niiden hauskoja ominaisuuksia. Käsillä voi puhua ja kaveri ymmärtää mitä sanon!








Kommentit