Elsi Niemi: Kuka tässä arjessa mitään kerkiää kehittämään...

Kuka tässä arjessa mitään kerkiää kehittämään…

Kuka tässä päiväkodin arjessa mitään kerkiää kehittämään. Oli ensimmäinen ajatukseni kehittämisestä. Jo pelkkä ajatus laadusta ja sen kehittämisestä kuulostaa usein jotenkin vaikealta. Kuitenkaan sen haluamista ei enää meiltä kysytä, vaan meitä velvoitetaan niin tekemään. Ovathan nuo asiakkaat eli pienet lapset syyttömiä siihen, että ovat päivät meidän hoidossamme, joten varmasti jokainen vanhempi (ja lapsi) toivoisi laadun olevan kohdillaan.

Laadun arviointi on koettu ehkä vieraaksi varhaiskasvatuksessa, koska usein puhutaan, että teemme osittain persoonallamme työtä. Kohdistuuko arviointi siis meihin, minuun? Ehkä parempi ettei sitten arvioidakaan…

Itsearviointilomakkeen kehittäminen

Kehittämistehtävää aloitellessa luimme paljon kirjallisuutta ja Karvin, Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen julkaisuja laadusta ja sen arvioinnista. Pikkuhiljaa alkoi asia kirkastua jo vuosia varhaiskasvatusta tehneellekin mistä oikein on kyse.

Varhaiskasvatuksen laatu voidaan jakaa kahteen tekijää, rakenteellisiin ja prosessiin liittyviin tekijöihin. Rakenteelliset tekijät ovat ns. korkeamman tahon tekoja ja niiden vaikutuksia ovat esimerkiksi ryhmäkoot, tilat, henkilöstörakenne jne. Prosessilaatua kuvastaa parhaiten mielestäni kommentti: ”suoraan lapseen kohdistuvat asiat, joita ovat mm.  varhaiskasvatustyöntekijöiden ja lasten välinen vuorovaikutus, arjen sujuvuus, perushoito, tasa-arvo, osallisuus, lasten turvallisuus ja niin edelleen.” Turvallisuudesta muuten sanottiin eräässä kirjassa, että se näkyy positiivisesti lasten oppimistuloksissa. Eli ihan vähäpätöisen asian kanssa ei siis olla tekemisissä.

Varhaiskasvatus yksikkömme aivoriihessä ensisijaisesti tärkeiksi ja arvioitaviksi kohteeksi valikoitui sujuva perushoito, kielen kehitys ja vuorovaikutus. Karvilla oli samoja elementtejä indikaattoreina. Indikaattorilla tarkoitetaan konkreettista ja todennettavissa olevaa kuvausta varhaiskasvatuksen olennaisista ja tavoiteltavista ominaisuuksista. Sen avulla tietoa voidaan tiivistää helpommin hallittavaan ja ymmärrettävään muotoon ja se on ikään kuin tavoitetaso mihin pyritään. Näitä valittuja yhtätoista indikaattoria lähdimme sitten avaamaan helposti arvioitavaan muotoon. Lomakkeen tuli olla helppo käyttöinen, jotta sitä tulisi arki kiireen keskellä käytettyä.

Näin syntyi itsearviointilomake, jolla on mahdollista arvioida varhaiskasvatuksemme laatua. Samaan lomakkeeseen laitoimme: keinot toiminnan korjaamiseksi kohdan, jotta voidaan heti alkaa miettimään mitä korjattavalle asialle tehdään. Viimeinen sivu on koontilomake, joka voidaan esittää esimerkiksi päiväkodin vastaavalle ja miettiä onko esille nousseet asiat korjattavissa henkilökunnan toimintatapojen muutoksella vai kenties tarvitaanko esimerkiksi koulutusta tai kirjaa tiedon lisäämiseksi ja muutoksen aikaan saamiseksi.

Arvioinnin tulisi olla suunnitelmallista ja säännöllistä. Sen avulla voidaan nostaa esiin toiminnan vahvuudet ja kehittämistarpeet ja siten kehittää toimintaa. Uskon, että lomakkeen täyttämiseen ja muutosten tekemiseen käytetty aika tuo paljon hyvää niin varhaiskasvatuksen työntekijöille kuin niille tärkeimmille eli lapsille!

Jos mieltäsi jäi yhtään vaivamaan varhaiskasvatuksen laatu, kehittäminen ja sen arviointi, tutustu tekemäämme itsearviointilomakkeeseen tästä.

Lue täältä kehittämistoimintamme koko raportti.