Näinkö - havainnoinko?
Päiväkodin piha täyttyy iloisesta puheensorinasta, lasten leikeistä,
valvovista aikuisista ja lapsiaan päiväkotiin tuovista vanhemmista. Joka
paikassa näkyy liikettä ja iloista vilskettä ja vilinää. Mutta kukas tuolla
yksin jälleen töröttää? Sehän on Matti.
Palataanpa pieni hetki ulkoiluajassa taaksepäin. Matti on saapunut
esikouluun reippaana kuten joka aamu. Matti nauttii esikoulun tehtävistä ja
odottaa jo kovin kouluun pääsyä ensi syksynä. Tänäkin aamuna aamupiirin jälkeen
ohjelma alkaa aamun ulkoilulla. Mattia on jälleen kehotettu osallistumaan
toisten lasten leikkiin. Leikki on onnistunut hetken ajan, kunnes yhteisleikin
säännöt eivät kaikille olleet yhtä selvät. Matin nyrkit nousivat taas ylös ja
uhkaava käytös sai leikkikaverit kääntymään kannoillaan ympäri ja siirtymään
eri leikkiin.
Palataan takaisin hetkeen, jossa Matti on jo yksin. Lähestyn Mattia joka
kääntää selkänsä huomatessaan minut. Matin poskella kimmeltää kyynel. Kuulen
Matin selittävän itselleen ääneen. Selityksestä tunnistan osan suomalaisia
sanoja, osa eri maan kielisiä sanoja, sekä sanoja joilla ei tiettävästi ole
mitään tarkoitusta. Näillä sanoilla Matti täydentää lauseitaan, kun oikeat
sanat eivät tule mieleen. Matti on S2 lapsi. Lapsi, jolla on kaksi äidinkieltä.
Päiväkodissa Mattia kehotetaan käyttämään suomenkieltä. Kotona puhekieli
riippuu siitä, kumman vanhemman kanssa Matti puhuu.
Toistan ne surkuhupaisan liiankin tutuksi tulleet sanat lauseen sisällä.
"Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?” Matti hymyilee piiloon,
takin kaulukseen. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kysyn saman kysymyksen
samanlaisen tilanteen jälkeen. Matti ei osaa selittää. Leikkikavereiden selitys
on tuttu, Matti on pelottava nyrkkeineen.
Hevospiireissä, jos laumassa oleva hevonen toimisi samoin kuin Matti,
sanoisin että se ei osaa puhua hevosta ja tarvitsee harjoitusta laumassa
olemiseen. Mutta kuinka saamme ihmiset puhumaan ihmistä? Sinänsä S2 ei tarkoita
etteikö puhuisi ihmistä.
Puheen tueksi ihmisinä tarvitsemme muutakin kuin sanoja. Eläimillä sanoja
ei ole vaan laumakäyttäytyminen opitaan, jos siihen annetaan mahdollisuus.
Silloin myös opitaan ”puhumaan” omaa lajia.
Ihmisten puhuminen ei olekaan niin helppoa. Tarvitaan sanoja, ilmeitä,
eleitä, eri äänenpainoja. Ei ongelmatonta lainkaan! Sitten tarvitsi löytää joku
kenen kanssa puhua sitä ihmistä.
Lapsi aloittaa puhumaan lasta toisten lasten kanssa aikuisen mallittaessa.
Leikki auttaa lasta kehittymään. Leikki on lapsen kielen kehityksen kannalta
yksi tärkeimmistä lapsuuden osa-alueista. ”Leikki on lapsen työtä”, olen
kuullut sanottavan.
Kuten aiemmin mainitsin, Matti on jo esikouluikäinen reipas ja suhteellisen
omatoiminen poika, joka on kiinnostunut oppimaan uutta. Matti on ollut
varhaiskasvatuksessa useamman vuoden ajan. Neuvolakäynneillä Matti on
suoriutunut vaadituista tehtävistä eikä huolta kehityksestä ole ollut. Matti
vain ei leiki. Tai leikkii, mutta rinnakkainleikkiä, toisen lapsen vieressä.
Roolileikkejä saatikka sääntöleikkejä aikuisen avustuksesta huolimatta Matti ei
leiki. Sosiaaliset taidot, vuorovaikutus ja halu toisten lasten kanssa
tekemiseen eivät Mattia kiinnosta. Onko kyse oikeasti kiinnostuksesta? Matti
touhuaa mielellään aikuisen kanssa.
Muistat esittämäni kysymyksen Matin nököttäessä yksin lumikasan päällä.
Pienen hymyn, jolla Matti näyttää, että olo helpottui, hän tuli huomatuksi.
Matti tietää, ettei ole yksin, vaikka ei ymmärrä miksi leikkiminen tuottaa
vaikeuksia.
Leikkiminen ei ole Matin ainoa haaste, myös tarkkaavaisuuden tiimoilta
olemme huomanneet siirtymisten olevan Matille haasteellisia sekä kesken päivän
tapahtuvat yllättävät muutokset, kuten eri suunniteltujen toimintojen
ajankohtien muuttuminen. Näihin Matin on vaikea suhtautua suopeasti. Muutokset
näkyvät hitautena, aggressiivisuutena ja aikuiselle jankkaamisena.
Esiopetuksessa puoliväli on saavutettu, huoli Matin koulussa pärjäämisestä
konkretisoituu. Matti pääsee tutkimusjaksolle.
S2- kielisyys on fyysisen ympäristön mukanaan tuoma ominaisuus, ei vamma.
Kaikkeudessaan se voi olla lapselle lottovoitto. Toisaalta kaksikielisyyden
alle voi piiloutua ongelmia, joiden esille tuominen vaatii ammattilaisten
havainnointia. Olisiko Matin tilanne muuttunut aiemmin, mikäli leikkiä olisi
havainnoitu ja tietoa siirretty yhteistyötahoille aikaisemmin? Tähän emme saa
koskaan vastausta. Nyt lohduttaudumme sillä, että tutkimusjakson myötä Matti
saa enemmän tukea ja aloittaa koulun ympäristössä, jossa voi tulla ymmärretyksi
paremmin. Matin elämän yksi lottovoitto on saavutettu. Parempi myöhään kuin ei
milloinkaan.
Näinkö -havainnoinko? Olenko yksi niistä työntekijöistä, jotka tuottavat
laadukasta varhaiskasvatusta lapsen etu edellä? Kysynkö tyhmiä kysymyksiä,
etsimällä niihin vastauksia. Löytyykö jokaisen Matin taakse varhaiskasvatuksen
ammattilainen, joka uskaltaa puolustaa lapsen tarpeita, kun perhe tai lapsi ei
näe asioita lapsen edun mukaisina.
Kehittämistehtävämme tuotoksena syntyi havainnointilomake jota voidaan
hyödyntää Sotkamon kunnan neuvolan ja varhaiskasvatuksen välisen
tiedonsiirtolomakkeen liitteenä. Tiedonsiirtolomake täytetään lapsen
vuositarkastuksen yhteydessä sekä varhaiskasvatuksessa, että neuvolassa.
Tiedonsiirtolomake on vapaamuotoinen, joten kirjaukset ovat henkilöistä
riippuen erilaisia. Kehittämistehtävän tarkoituksena oli tuottaa Sotkamon
kunnan varhaiskasvatukseen strukturoitu havainnointilomake. Lomakkeen avulla
yhtenäistetään varhaiskasvatuksesta neuvolaan siirtyvää tietoa.
Havainnointilomake mahdollistaa kasvun ja kehityksen osa-alueista, leikin,
sosiaalisten suhteiden, vuorovaikutuksen ja tarkkaavaisuuden syvällisemmän
havainnoinnin ja kirjaamisen, ja se liitetään tiedonsiirtolomakkeen
liitteeksi.
Kommentit
Lähetä kommentti