Luetuttaako?
mieluummin kirjaan kuin puhelimeen? Siitä otetaan selvää NYT!
Julkisessa keskustelussa, asiantuntijapiireissä ja valtionhallinnossa on oltu jo
pidempään huolissaan lasten lukutaidon heikkenemisestä. Lasten lukemisen
taso onkin varsin tunteita herättävä aihe, ja huoli lasten lukemisen
vähentymisestä on ollut viime aikoina paljon esillä. Melkein kaksi kolmasosaa
pienten lasten parissa työskentelevistä terveydenhoitajista kokee lasten
kielellisen kehityksen heikentyneen osittain viime vuosina.
Helpostihan sitä tarttuu kännykkään mieluummin kuin kirjaan.. (Tunnustan.) Tiedän, että lapsi,
jolle luetaan säännöllisesti, on tutkimusten mukaan oikeudenmukaisempi ja
pärjää paremmin ryhmässä, mutta silti...
Kielellisten taitojen kehittyminen vahvistaa lasten osallisuutta ja mahdollisuuksia
aktiiviseen toimimiseen. Valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa
todetaan, että kiireetön lukeminen ja tarinoiden kerronta tuovat tilaa pohtia
sanojen ja tekstien merkityksiä sekä opetella uusia käsitteitä. Lukuhetkistä
pitäisikin siis tehdä mahdollisimman helppo ja jouheva osa arkea, mutta miten?
Meillä varhaiskasvatuksessa on lisätty kirjojen lukemista ja kannustettu lapsia
kirjojen äärelle muutamin niksein, jotka on siirrettävissä myös kotiin. Oletko
kuullut kirjanurkkauksesta, lukusopista tai kirjakärrystä? Tai miltä kuulostaisi
lukea ulkona metsässä? Tai mitäpä, jos lapset lukisivat aikuisille päiväuni- tai
iltasadun?
Kun seuraavan kerran suuntaatte metsään, niin ottaisitteko jonkun
mielenkiintoisen satukirjan mukaan? Lintujen laulu ja puiden humina varmasti
elävöittäisivät ja rikastuttaisivat sadun tuomaa tunnelmaa. Tai mitäs siihen
tuumaat, jos teillä vaatekomerosta, kellaritilasta tai vaikkapa portaiden alla
olevasta hukkatilasta tekisikin lukunurkkauksen? Päiväkodissa se ainakin
onnistui. Loimme lasten kanssa pieneen varastokomeroon lukunurkkauksen,
jossa sukeltaa satujen maailmaan.
Jos kirjanurkkaus ei ole teidän juttu, niin voisiko kirjat laittaa kotona kärryyn tai
nukenvaunuihin? Nukenvaunuja sitten kärrättäisiin huoneesta toiseen
kioskivaunu tyyppisesti. “Mitä laitetaan?” -Kaksi eläinkirjaa, yksi itsetehty
satukirja ja kolme keittokirjaa, kiitos. Näin se kirjakärry kulkisi, ja jokaisella
lukurauha. Vai olisiko?
Jotta satuhetket eivät jäisi vain päiväunille tai iltaan, niin voisiko isommat
sisarukset lukea pienemmilleen? Ainakin pientä viikkorahakorvausta vastaan?
Tai käypäs itse pitkällesi, ja anna lapsen kertoa ja lukea satua. Ihanaa vaan
kuunnella, eikös!
Entäs jos hyppäät satumaailmaan koko päiväksi, tai edes aamupalan ajaksi?
Keität prinsessana aamupuuroa pienille ritareille ja prinsessoille. Ripautat
puuroon ripauksen kultaa ja kuninkaallisia jalokiviä (eli nokareen voita ja
pakastemarjoja). Ritarit ja prinsessat pöydän ääressä hienoina odottavat
juhlavaa aamiaista.
Vanhemman siirtyessä etätöihin, voisi lapsi tai lapset lukea
lehtiä, ja etsiä lehdistä kuvia ja kirjaimia, jotka saa leikata irti. Niistä sitten
sommittelisitte sanoja ja kollaaseita. Iso pahvi tai paperi alle, ja vanhemman
tehdessä etätöitä lapset voisivat liimata oman nimen kirjaimia, viestejä tai
vaikkapa aarrekartan sisaruksille.
Tärkeintä vaan, että lapsi tottuu kirjoihin ja näkee ympärillään lukevia aikuisia.
Aikuisen kiinnostus kirjaan ja tekstiin välittyy aina myös lapseen! Taidanpa ottaa
kirjan ja lapset kainaloon, ja ruveta lukemaan. Kännykkä pitää piilottaa. Tai
jospa lapset lukevatkin tänään minulle.
Klikkaa tästä ja lue lisää: Varastohuoneesta kirjakammari
Kommentit
Lähetä kommentti